ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

Meillä kevät on jo pitkällä kirsikanpuun oksien myötä. Pikkuhiljaa puhkeavat lehdet ja kukat sekä jo lämmittävä aurinko saa keväiselle mielelle. Ja istutinpa rairuohoakin, joka onneksi pääsiäiseksi ehti hyvään mittaan! Ripottelin mukaan myös venhää, joka tekee ruohosta vielä mukavan tuuheaa ja jämäkämpää. Kirsikanpuun oksat koristelin höyhenkoristeilla, jotka tein viime pääsiäiseksi. Pujottelin valmiiden höyhentupsujen metallilankaan puuhelmiä ja kieputin lankojen päät lenkiksi. Yksinkertaista!

Saimme lapsiperheen kylään ja innostuin siksikin laittamaan kotiin pääsiäistä. Narsissit ja suklaamunat kuuluvat jo perinteisiin, mutta uusi juttu oli tipuilla koristeltu kynttilä. Ostin tiput alunperin sillä ajatuksella, että liimaan ne oksaan (idean näin Pinterestistä), mutta ne päätyivätkin saman värisen kynttilän kanveriksi lasilyhtyyn. Mutta ei hätää, en edes meinaa polttaa kynttilää loppuun tipujen ympäröimänä, mutta hetkisen aikaa ne saavat ilahduttaa lasin takana.

Mukavaa pääsiäisen aikaa ja aurinkoisia kevätpäiviä! 

MUISTO ETELÄSTÄ

Nyt kun alkaa jo mieli olla tulevassa keväässä ja kesässä, on kiva muistella kesän lämpöä. Sillä tulikin mieleen viimeisin ulkomaanmatkamme Kroatian Dubrovnikiin. Reissu oli onnistunut ja kohde hyvä valinta lomallemme. Joka kohteesta haluan tuoda jotain mukana kotiin ja tältä reissulta muistoksi lähti keraaminen oliiviöljypullo, johon ihastuin ensi silmäyksellä. Näitä Brachian oliivin muotoisia pulloja löytyi kahta kokoa ja ne olivat pakattu kauniiseen pakettiin. Vaikka onkin kallein koskaan ostamani oliiviöljy, tulee pullo uusiokäyttöön kun tämä erä on käytetty. Jos siis matkaat joskus Kroatiaan, tässä hyvä tuliaisidea!

Lisää matkasta voit käydä lukemassa täällä. Tämän etelän muiston myötä toivotan leppoisaa viikonloppua ja kevättalvea! 

(Tänään muuten tuntui jo selvästi kevät!)

VALMISTAUTUMISTA JOULUUN

Tänä vuonna kotiimme tuo joulua erilaiset laserleikatut koristeet. Kurikkalan pariskunta Kokkolasta perusti keväällä kaiverrusalan yrityksen, jossa erilaisten kilpien ja kylttien ohessa syntyy myös ihania yksityiskohtia sisustukseen. Tässä maistiaisia näistä Omman-sisustustuotteista teillekin. Ja täältä pääset tutustumaan Kurikkalan kaiverrukseen.

Itse tykästyin heti Kurikkalan kaiverruksen sekä Ommanin tuotevalikoimaan, joka on laaja - ideoissa vain taivas on rajana! Heti pitikin alkaa suunnittelemaan, mitä kaikkea voisi teettää vaikka lahjaksi. 

Tuotteiden materiaalina käytetään muoveja, pahveja sekä metalleja ja koneilla onnistuu lisäksi puun, nahan, kankaiden tai vaikkapa lasin työstäminen. Tähän lisättynä upeat ideat, on paketti valmis! En nimittäin ole upeampia käyntikortteja vielä nähnytkään, kuin mitä Kurikkalan kaiverruksella, klikkaapa ihastelemaan niitä tänne!

Suosittelen lämpimästi tutustumaan yritykseen ja sen monipuolisiin ideoihin. Näiden omien ihanuuksien myötä toivotan mukavaa joulun aikaa jokaiselle sinne ruutujen toiselle puolelle! <3

HABITARE 2016

Blogi on jäänyt kesäisiin tunnelmiin, vaikka täytyy myöntää että syksyhän nyt on! Onneksi aurinko kuitenkin vielä lämmittää kivasti! Varma syksyn merkki on Helsingissä järjestettävät Habitare-messut, joissa tuli piipahdettua. Sisustamisen osasto olisi voinut olla minun makuun suurempi, mutta paljon mukavaa nähtävää löytyi. Eli jos viikonlopuksi ei ole tekemistä niin sinne mars! :) Tässä maistiaisia kännykkäkuvien myötä. 

Wieniläistuoleja, minun pidempään pohtimani vaihtoehto keittiön tuoleiksi, löytyi monestakin paikkaa messuja. Niitä oli ruokailuryhmässä, työtuolina tai yksittäisenä sisustuselementtinä. Tässä ryhmässä tuolit ovatkin juuri niinkuin niitä itselleni olen pohdiskellut, yhdistettynä rouheampaan pöytään. Toimii!

Meille ehdottomasti lempparipaikka messuilta löytyi Garage Garage -osastolta. Hienoja esineitä ja asetelmia, paljon yksityiskohtia ihasteltavaksi ja kaiken kaikkiaan upea kokonaisuus, josta tarttui paljon ideoita mukaan. Olisi tarttunut varmasti tuotteitakin, mutta hintalaput olivat aikamoisia.. Messuilla oli oma osastonsa myös antiikille ja vintagelle, josta löytyi monen moista katseltavaa menneestä. 

Messuilta mieleen jäi parhaiten puu ja maanläheisyys. Myös hauskoja oivalluksia ja hyviä keksintöjä löytyi paljon. Reissun kruunasi tietenkin hyvä seura ja todella maukas intialainen ruoka! Jos paikan päällä käyt, niin suosittelen kokeilemaan Messuaukion Wok & Currya, jossa palvelukin oli oikein hyvää :)

Mukavaa viikonloppua ja hyviä messuja!

JATKETTUJA LAUSEITA

Minäkin kun muutkin! Nimittäin viime kuun puolella aika monessa blogissa näkyi päivityksiä, joissa lausetta jatkettiin omien tuntojen ja ajatusten mukaan. Niitä oli sen verran kiva lukea, että täydennänpä lauseita itsekin. Ja onhan tämä sellainen lähemmäksi bloggaajaa -pävitys, vähän kuin viime vuotinen 11 kysymystä elämästäni. Tiedän että moni blogia seuraavista minut tuntee, mutta lukijamäärästä päätellen on varmasti monta, jolle en ole tuttu. Jospa tässä aukeaisi taas hitusen minusta :)

En ymmärrä... 

Monikin asia on sellainen, jota en ymmärrä. Useimmiten hämmästelen kuitenkin ihmisten kummallista taipumusta kohdella toisia ikävästi. Oman edun tavoittelu toisten kustannuksella, ilkeys tai itsekkyys.. ne jaksavat kummastuttaa, vaikka ainahan sitä on ollutkin. Ja usein kyse on ihmisen omasta pahasta olosta, joka jostain syystä on helpompi purkaa muihin kuin hoitaa pois. 

Seuraavaksi ajattelen...

Reipastella koirien kanssa sadekuuroista huolimatta ja samalla virkistää unohduksissa ollutta geokätköilyä. Jospa joku kätkö lähistöltä löytyisi! 

Viime aikoina...

On aika mennyt paljolti kodin kimpussa ja siinä samalla moni muu asia, blogi mukaan lukien, on jäänyt vähemmälle huomiolle.. Vaikka olenkin touhuistani tykännyt kovin, niin jospa tähän ajankäyttöön tulisi muutosta tulevaisuudessa! 

En osaa päättää ...

Tässä tämä minun taannoinen tuolikriisi tulee taas! Se oikea ruokailuryhmä ja erityisesti tuolit ovat vieläkin hakusessa, mutta ongelma on sikäli positiivinen, että pidän niin monista erilaisista ja siksi päättäminen on vaikeaa. 

Muistan ikuisesti...

Esimerkiksi sen, kuinka isäni opetti minua hyppäämään veteen pää edeltä :)

Päivän paras juttu...

Se, että tänään on vapaapäivä! Nautin kiireettömistä aamuista ja hitaista heräämisistä!

Noloa myöntää, että...

Olen mukavuuden haluinen ja siksi joskus aika saamaton. En ole sellainen reippailija ja ikiliikkuja, joka suitsait sukkelaan on hoitanut niin ruuat kuin kodinkin kuntoon ja välissä vielä ehtinyt salille tai lenkille ja joka tietenkin kauppareissunkin on hoitunut siinä sivussa. Toisinaan niitäkin tehopäiviä on, mutta joskus ajatus siivouspäivästä vaihtuukin vaikka hyvään (tai ei aina edes niin hyvään) tv-ohjelmaan ja sohvalla köllöttelyyn. Mutta kai se on sallittua, onhan?

Viikko sitten...

Silloin nautimme etelän lämmöstä Kroatiassa ja seilasimme Dubrovnikin edustalla pikkupurtilolla. Turkoosi meri, lähes pilvetön taivas ja lempeä tuuli, kannella istuen jalat laidan yli antaen vesipärskeiden kastella varpaat... Niihin muistoihin palaa mielellään takaisin varsinkin kun ulkona tihkuttaa ja lämpötila yltää nippanappa 15 asteeseen. 

Kaikesta pahinta on, että...

Maailma on mennyt niinkin sekaisin kuin on... Epävarmuutta niin turvallisuudesta kuin taloudesta, sotia ja levottomuutta.. Se tuntuu juuri nyt aika pahalta. 

Salainen taitoni on...

Niin salainen, ettei sitä ole kerrottu edes minulle! :)

Jos saisin yhden toiveen, se olisi...

Vainko yksi?! No tällä hetkellä unelmien koti olisi yksi toivomus. Sellainen paikka, jossa ajattelisimme asustella vuosia ja taas vuosia. Viimeiset kodit ovat kuitenkin enemmän ja vähemmän olleet sellaisia, joista olemme ajatelleet joskus muuttaa kun se oikea löytyy, joten pysyvä koti olisi loistojuttu! Mutta olisihan noita toiveita paljon lisääkin... pitäisikö siis toivoa ensiksi monta toivetta lisää? :)

Minulla on pakkomielle...

Järjestykseen. Vaikken aivan tiukkapipoisimmasta päästä ole, niin rauhan saan kun asiat on järjestyksessä ja kun ympärillä on harmoniaa. 

Söin tänään...

Pitkästä aikaa paahtoleipää! Leipä on ollut hyvin pienessä roolissa ruokavaliossani pitkän aikaa, mutta kieltämättä rapsakka paahtis maistui pitkän tauon jälkeen. 

Ärsyttävintä on...

Vaikka raha ei ole avain onneen, on se silti monen toiveen tai suunnitelman toteutumisen tae. Ja samalla ärsyttävintä on se ihmisten pahuus, mutta siihen on aika hankala itse vaikuttaa. Rahaa voi yrittää taikoa, vaikka sitten säästämällä ja turhasta luopumalla :)

Tekisi mieli...

Pakata laukku ja lähteä matkalle uudestaan.

Minusta on söpöä...

Koiramme nukkumassa! Vaikka ovatkin joskus niin hermoja raastavia (terrierejä kun ovat), niin ovat kuitenkin valloittavia ja ihania! <3 

Hävetti...

Eikä edes kerran. Mutta ainakin se, että tottuneesti pyysin pyörätuolissa ollutta asiakasta istumaan ja odottamaan.... ihan kuin hänellä olisi ollut vaihtoehtoja! Onneksi oli kovin ymmärtäväinen!

Olenko ainoa, jonka mielestä...

Lomamatkoilta on mukava ottaa mukaan vaikka pari aaltojen silottamaa kiveä tai jotain muuta? Minulla on nimittäin hassu piirre, että on mukava napata pieni pala matkakohteesta mukaansa ja Kroatiastakin toin kotiin kolme kiveä kuin kolme isoa käpyä :)

Oletko sinä kirjoitellut jatkettuja lauseita? Linkkaapa sellaisia tännekin, jos vaikka en vielä ole omaasi lukenut :) 

Nyt lenkkivaatteet päälle ja ulos! Onneksi parhaillaan paistaa aurinko, joten ei ehkä ihan heti vesisade kastele.

Mukavaa tiistaita!

VALAISIMELLE KAVERI

Joku saattaa muistaa kun askartelin paperivarjostimesta ja suodatinpusseista valaisimen makkariin. Hetki myöhemmin sille valmistui myös kaveri, koska pitihän varalle ostamani toinen paperivarjostin ja loput suodatinpussit saada johonkin :) Uudelle valaisimelle otin jalan vanhemmasta pöytävalaisimesta, jonka paperivarjostin oli jo parhaimmat päivänsä nähnyt. 

En ole kovin romanttinen sisustusratkaisuissani, joten aika näyttää kyllästynkö röyhelömäisiin valaisimiin. Tai oikeastaan kuinka nopeasti se tapahtuu! Mutta sillä aikaa ne saavat koristaa makkariamme, jonne laatikoston päälle myös uusi luomus päätyi. 

Näiden tuunailutunnelmien myötä toivottelen mukavaa tiistai-iltaa ja jännittävää lätkäiltaa! :)

KONMARIA PINTAA SYVEMMÄLTÄ

Niinkin mukava harratus kuin blogin kirjoittaminen onkin, on se jäänyt viime viikkoina vähemmälle huomiolle. Projektina on nimittäin ollut koti ja sen järjestys. Kirjoitinkin aiemmin ajatuksiani KonMarista, eli japanilaisen Marie Kondon tekniikasta järjestää kotia. Olin tutustunut aiheeseen lähinnä netistä löytyvän tiedon pohjalta ja Facebook-ryhmästä, mutta uteliaisuus voitti ja luin itsekin KonMari-kirjan. Nyt kun opus on kahlattu läpi, on aika mennyt siivillä kotona ahkeroidessa. Vaikka aiempikaan järjestys ei ollut huono, on se nyt vieläkin parempi. Ylimääräistä on karsittu ja itseasiassa nekin, jotka jäivät, vievät kaapista pienemmän tilan kuin ennen - ihmeellistä!

Marie Kondo kertoo kirjassaan, kuinka kodin järjestys vaikuttaa elämään jokalailla myönteisesti. Samalla kun järjestää kotinsa, tulee samalla järjestäneeksi esimerkiksi menneisyytensä ja sen seurauksena näkee paremmin, mitä tarvitsee tai mitä kannattaa elämässään tehdä. Tämä ajatus saattaa aiheuttaa vastarintaa, mutta itse kyllä uskon, että siinä on perää. Omankin kodin pysyvämpi järjestys on saanut mielenkin levollisemmaksi. Tosin järjestelyprojekti vie aikaa, joten tuo pysyvä järjestys ei synny aivan hetkessä.

KonMarissa on kyse uudesta ajattelutavasta ja kodin järjestämisestä kerta heitolla sen sijaan, että järjestelee vähän kerrallaan ja useita kertoja. Liekö syy siinä, että teoria toimii, koska se pikkuhiljaa väkertäminen on hitautensa vuoksi turhauttavaa ja tylsää. Ainakin minä olen sen verran malttamaton, että tällainen nopea ja tehokas konsti toimii minulla vieläkin paremmin kuin vaikka aiemmin kokeilemani Minimalismipeli, vaikka hyvä konsti sekin oli turhan karsimiseen. KonMarissa on vain kaksi toimintoa: karsiminen ja säilytyspaikan valinta, ja tässä järjestyksessä. Mittapuu, jolla tavarat käydään läpi, on sekin yksinkertainen, nimittäin tunne. Vain se on tarkoitus säilyttää, mikä tuottaa iloa. Näin kodista saadaan juuri itseä miellyttävä ja vieläpä helpommin siivottava.

KonMari-menetelmässä ei karsita turhaa kodista huone tai kaappi kerrallaan. Se on se tyypillinen tapa ollut minullakin. Tavarat ja vaatteet on tarkoitus käydä läpi laji kerrallaan ja miettiä jäljelle jääneille sopiva säilytyspaikka. Tavaroiden läpikäyminen aloitetaan myös tietyssä järjestyksessä. Niinkuin moni muukin asia, on tämäkin hyvä aloittaa helpommasta päästä, esimerkiksi vaatteista. Viimeiseksi on hyvä jättää vaikeimmat, esimerkiksi valokuvat tai muistoesineet. Matkan varrella karsimistaidot paranevat ja rakkaimmat tai muuten vaikeimmat tavaratkin tulee käytyä läpi.

Kun viikkaa vaatteet KonMarin tyyliin pystyyn, vapautuu tilaa yllättävän paljon.
Omasta vaatekaapistakin vapautui tilaa kengille.

KonMari-kirjan luettuani ymmärsin myös opiskeluaikana aloittamani siivoamisen juuri silloin kun piti vaikkapa lukea tenttiin. Olin saattanut jo ottaa esille tenttialueen, mutta löysinkin itseni järjestämästä paikkoja tai siivoilemassa muuten. Yksinkertaisesti epäjärjestys häiritsee meidän keskittymistä ja jo ennen KonMariin tutustumista olin huomannut, että stressi purkautuu minulla hyvin usein siivoamisena ja järjestämisenä. Kun elämässä on jotain epäjärjestystä, sitä helposti tarttuu kiinni asiaan, jonka voi järjestää ja kodissa usein sitä puuhasteltavaa on. Ilman KonMaria valmistuin kuitenkin ammattiin, eikä arvosanatkaan olleet huonot, mutta kuinkahan huikea menestys olisi tullut jos kotikin olisi ollut tiptop-kunnossa! :)

Marie Kondo mainitsee kirjassaan myös sen, että harva meistä oikeastaan tietää - saati muistaa - mitä kaikkea kotoamme oikeasti löytyy. Tästä hyvä esimerkki itsellä oli se, kuinka paljon kahden hengen taloudessa on kyniä! Silti olen silloin tällöin ostanut kyniä, koska olen ajatellut ettei niitä meillä ole, joten kynävarastosta, josta löytyi kyniä vaikka loppuelämäksemme, ei juurikaan ollut hyötyä. Aiemmassa KonMari-pohdinnassani kerroinkin mummini kahviastioista. Ne olivat kaapin perällä laatikossa ja silti ajattelin mummini olevan paremmin muistoissani ne säilyttäessäni. Kuinkahan paljon kodeista löytyykään esineitä, joiden toivotaan ylläpitävän muistoja? Marie Kondo toteaa hyvin, että kallisarvoiset muistomme eivät katoa, vaikka luovummekin niihin liittyvistä esineistä. Ja tarkoitushan on elää tässä hetkessä, ei menneessä! Menneisyydestä tulee vain tavarapaljouden myötä painolasti, joka jarruttaa ja estää elämästä tässä ja nyt.

Jos aiot lukaista tämän kirjan KonMarista, on hyvä muistaa kulttuuri josta ajatukset tulevat. Nimittäin monet Kondon ajatukset tai hänen tapansa suhtautua esineisiin (mm. tervehtiä tai kiittää niitä) ei ehkä istu suomalaiseen kulttuuriin. Kuitenkin perusidea toimii ja sen kirjasta kannattaakin poimia. Sille en voinut mitään, että kirjassa esiintyvät samojen asioiden toistot häiritsivät. Moni asia tuli useammin kuin kerran kerrottua ja huomasin muutaman kerran miettineeni, että minkähän pituinen kirja olisi, jos tietty asia mainittaisiin vain kerran. Kertaus on kuitekin opintojen äiti, joten voihan olla, että Kondo luottaa myös siihen oman siivoustekniikkansa lisäksi. Vai olisiko kirjan teksti pitänyt "konmarittaa" ennen julkaisemista? ;)

Kondo itse on käyttänyt lähes koko elämänsä järjestämistä ja siivoamista pohtien. Häneltä löytyy siis hurja kokemus, mutta se toisaalta välillä laittaa jopa säälimään ihmistä, jolta tuntuu muu elämä menneen ohitse. Toisaalta taas, ilman tätä lukukokemusta emme olisi oppineet tärkeitä havaintoja kodin järjestyksestä, joten ehkä jonkun on pitänytkin uhrata aikansa tähän tarkkaan tutkimustyöhön :) Ja tekeehän Kondo työtään suurella intohimolla, joten luultavimmin hän saa tekemisestään paljon myös mielihyvää sen lisäksi, että jakaa tietoaan meille muille.

Olisipa kiva kuulla, onko joku muukin hurahtanut KonMariin ja kokeillut sitä. Tai onko kokemusta jostain muusta tavasta. Kertokaahan siis kokemuksia ja mukavaa äitienpäiväviikonloppua!

PS. Ensimmäisen KonMari-postauksen pääset lukemaan täältä. 

PPS. Loppuun vielä paljastus, että Konmari-kärpäsen pureman aiheutti rakas mieheni, joka itse ensin liittyi fb-ryhmään ja vinkkasi siitä minulle! Elämä yllättää! :)

TUOLIKRIISI

Ei ole ensimmäinen kerta kun tänne iski tuolikriisi... Se on päällä taas muutaman kuukauden jälkeen. Joku saattaakin muistaa kun kirjoitin siitä tuolien tuolista, eli wieniläistuoleista, jollaisia haaveilin keittiöömme. No, arvatkaapa mitä.... nyt ne tuolit ovat meillä! Mutta ovatko ne sittenkään ne meidän tuolit..? Siitä en ole ollenkaan vielä varma. Tuolit löytyivät käytettynä Torista ja ajatus oli niitä kunnostaa ja tuunata vielä. Tuoleissa on mm. punertavan ruskea nahkaistuin, joka ei istu meidän väreihin ja jotka suunnittelin vaihtavani mustaan. 

Aiemmin tuoleista kirjoittaessani mietinkin, miten hyvältä voisi näyttää wieniläistuolit yhdessä vaalean pöydän kanssa. Se mielessä lähdin tuoleja hakemaan, mutta nyt täytyy sanoa että ajatus oli parempi kuin toteutus... Tai sitten vanha pöytä vielä rikkoo kokonaisuutta. Taidanpa siis laittaa mietintämyssyn vielä kerran syvälle päähäni ja miettiä minkälaisen ruokailuryhmän loppupeleissä meille tulee. 

Ruokailuryhmämme kaipaa joka tapauksessa uusimista, ja on kaivannut jo kauan! Se on yksi ensimmäisistä hankinnoistani kun aikoinaan sain ammattiini valmistumisen jälkeen työpaikan ja jotain piti saada ensimmäiseen oikeaan kotiin opiskelija-asunnon jälkeen. Ruokailuryhmä olikin edullinen löytö, en maksanut siitä kuin alle 200 euroa uutena. Mutta nyt se on tehtävänsä tehnyt ja on korkea aika löytää sille seuraaja. 

Olenkohan muuten ainoa, jolle huonekaluista nimenomaan ruokailuryhmä aiheuttaa eniten päänvaivaa, vai löytyykö tähän vertaistukea sieltä ruudun toiseltakin puolelta? :) Mitä tahansa muita huonekaluja voisin ostaa vähemmällä mietinnällä, mutta juuri ruokailuryhmä aiheuttaa kriisinpoikaista! 

Voisinpa kuitenkin sanoa, että ollaan askel lähempänä unelmaa, 

joten projekti jatkuu (ja kriisi siinä samassa!).

HULLUTELLAANKO?

Eilen oli taas se päivä, kun keltainen kuvasto ilmestyi! Ennen se hetki tiesi huolellista kuvaston selausta ja lehden sivujen taittelua tai verkkokaupan muistilistan täyttämistä kun mielenkiintoista ostettavaa löytyi. On tainnut "konmaritus" vaikuttaa niin, että Hullujen Päivien kuvastosta löytyi tällä kertaa vain muutama kiinnostava. Mutta toki jotain kivaa löytyi keltaisesta kuvastosta ;) Ensimmäisenä ihastuin Pentikin peiliin! Vaikka täytyy myöntää etten heti keksi hyvää paikkaa kodissamme sille.. Mutta kaunis se on!

Seuraava mahdollinen ostos voisi olla poljinroskis. Tämä menee enemmän siihen tarvittavien osastoon, nimittäin nykyinen roskiksemme alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt. 

Uusi kukkaro on ollut ostoslistalla ja ehkäpä sellainen voisi olla Globalin mukavan näköinen nahkalompakko. Sitten vain se värin valinta... aina tyylikäs musta vai raikkaampi valkoinen? :)

Pienissä haaveissa on ollut kuivaava pyykinpesukone. Se ei  tosin ole ostoslistalla juuri nyt, mutta niitä tulee silmäiltyä mainoksista, niin nytkin. Kuivausrumpua meillä ei ole ja joskus tuntuisi näppärältä saada nopeammin vaatteet kuiviksi, mutta mahtaako tällainen kuivaava kone ajaa asiansa? Onko yhtä hyvä kuin miltä kuulostaa tai pilaako vaatteiden laatua? Hmmm... 

Mutta siinäpä nämä muutama löytö. Mitäs mukavaa sinä löysit?

Vielä sitten vink vink: jos olet kahvin ystävä ja haluat nauttia laatukahvia, kannattaa kurkata hyvät kahvikonetarjoukset. Kuvastosta löytyi nimittäin Nespresso-kahvikoneita hyvään hintaan, myös sama kuin meidän. Lisäksi Magisson näppärät altaaseen kiinnitettävät keittiöliinatelineet ovat tarjouksessa, kannattaa kurkata! Molemmat on meillä käytössä ja voin niitä lämpimästi suositella!

Nyt ihanaa perjantai-iltaa sinne ruudun toiselle puolelle! :)

Ps. Kuvat lainattu Stokcmannin sivulta. 

PÄÄSIÄISTERVEHDYS!

Pääsiäistunnelmaa meiltä näin pitkäperjantain iltana. Ja niinkuin muussakin sisustuksessa, luotan myös juhlapyhien koristeissa harmoniseen lopputulokseen :) Suurempaa väri-iloittelua ei ole, mutta keltaista ja vihreää sentään löytyy.

Löysin kauppareissulla pussillisen rusehtavan pilkullisia höyheniä ja joskus näin höyhenillä koristeltuja munia Pinterestissä. Siitäpä sitten ajatus lähti ja vaikka itse sanonkin, ovat nämä yksinkertaiset pääsiäismunat kauniit! Tyhjennetyn ja puhdistetun munan päälle liimasin yleisliimalla höyhenen. Pienellä siveltimellä kun varovasti liimasi niin höyhenen sai kauniisti ja tasaisesti pintaan. Valkoisella tussilla peitin munan leiman ja samoin liimalla peittämäni reiät. Helppoa! Yhdeltä kirppisreissulta lisäksi mukaan tarttui kaksi mustaa munakuppia - ei huono löytö eurolla! :)

Pääsiäisruohon kasvatus aiheutti tänä vuonna jännitysmomenttinsa. Viikkoon ei juuri mitään ollut tapahtunut ja sitten kun tapahtui, vain yksi ohran siemen oli itänyt! Odotus palkittiin ja sain astiaan muutakin vihreää ja toisaalta tämä ruoho on ollut helppoa, koska leikata ei ole tarvinnut (vaikka nuo muutamat ohrat hapsuttaakin!).

Näissä tunnelmissa toivotan oikein mukavaa pääsiäisen aikaa!