Marie Kondo kertoo kirjassaan, kuinka kodin järjestys vaikuttaa elämään jokalailla myönteisesti. Samalla kun järjestää kotinsa, tulee samalla järjestäneeksi esimerkiksi menneisyytensä ja sen seurauksena näkee paremmin, mitä tarvitsee tai mitä kannattaa elämässään tehdä. Tämä ajatus saattaa aiheuttaa vastarintaa, mutta itse kyllä uskon, että siinä on perää. Omankin kodin pysyvämpi järjestys on saanut mielenkin levollisemmaksi. Tosin järjestelyprojekti vie aikaa, joten tuo pysyvä järjestys ei synny aivan hetkessä.
KonMarissa on kyse uudesta ajattelutavasta ja kodin järjestämisestä kerta heitolla sen sijaan, että järjestelee vähän kerrallaan ja useita kertoja. Liekö syy siinä, että teoria toimii, koska se pikkuhiljaa väkertäminen on hitautensa vuoksi turhauttavaa ja tylsää. Ainakin minä olen sen verran malttamaton, että tällainen nopea ja tehokas konsti toimii minulla vieläkin paremmin kuin vaikka aiemmin kokeilemani Minimalismipeli, vaikka hyvä konsti sekin oli turhan karsimiseen. KonMarissa on vain kaksi toimintoa: karsiminen ja säilytyspaikan valinta, ja tässä järjestyksessä. Mittapuu, jolla tavarat käydään läpi, on sekin yksinkertainen, nimittäin tunne. Vain se on tarkoitus säilyttää, mikä tuottaa iloa. Näin kodista saadaan juuri itseä miellyttävä ja vieläpä helpommin siivottava.
KonMari-menetelmässä ei karsita turhaa kodista huone tai kaappi kerrallaan. Se on se tyypillinen tapa ollut minullakin. Tavarat ja vaatteet on tarkoitus käydä läpi laji kerrallaan ja miettiä jäljelle jääneille sopiva säilytyspaikka. Tavaroiden läpikäyminen aloitetaan myös tietyssä järjestyksessä. Niinkuin moni muukin asia, on tämäkin hyvä aloittaa helpommasta päästä, esimerkiksi vaatteista. Viimeiseksi on hyvä jättää vaikeimmat, esimerkiksi valokuvat tai muistoesineet. Matkan varrella karsimistaidot paranevat ja rakkaimmat tai muuten vaikeimmat tavaratkin tulee käytyä läpi.
KonMari-kirjan luettuani ymmärsin myös opiskeluaikana aloittamani siivoamisen juuri silloin kun piti vaikkapa lukea tenttiin. Olin saattanut jo ottaa esille tenttialueen, mutta löysinkin itseni järjestämästä paikkoja tai siivoilemassa muuten. Yksinkertaisesti epäjärjestys häiritsee meidän keskittymistä ja jo ennen KonMariin tutustumista olin huomannut, että stressi purkautuu minulla hyvin usein siivoamisena ja järjestämisenä. Kun elämässä on jotain epäjärjestystä, sitä helposti tarttuu kiinni asiaan, jonka voi järjestää ja kodissa usein sitä puuhasteltavaa on. Ilman KonMaria valmistuin kuitenkin ammattiin, eikä arvosanatkaan olleet huonot, mutta kuinkahan huikea menestys olisi tullut jos kotikin olisi ollut tiptop-kunnossa! :)
Marie Kondo mainitsee kirjassaan myös sen, että harva meistä oikeastaan tietää - saati muistaa - mitä kaikkea kotoamme oikeasti löytyy. Tästä hyvä esimerkki itsellä oli se, kuinka paljon kahden hengen taloudessa on kyniä! Silti olen silloin tällöin ostanut kyniä, koska olen ajatellut ettei niitä meillä ole, joten kynävarastosta, josta löytyi kyniä vaikka loppuelämäksemme, ei juurikaan ollut hyötyä. Aiemmassa KonMari-pohdinnassani kerroinkin mummini kahviastioista. Ne olivat kaapin perällä laatikossa ja silti ajattelin mummini olevan paremmin muistoissani ne säilyttäessäni. Kuinkahan paljon kodeista löytyykään esineitä, joiden toivotaan ylläpitävän muistoja? Marie Kondo toteaa hyvin, että kallisarvoiset muistomme eivät katoa, vaikka luovummekin niihin liittyvistä esineistä. Ja tarkoitushan on elää tässä hetkessä, ei menneessä! Menneisyydestä tulee vain tavarapaljouden myötä painolasti, joka jarruttaa ja estää elämästä tässä ja nyt.
Jos aiot lukaista tämän kirjan KonMarista, on hyvä muistaa kulttuuri josta ajatukset tulevat. Nimittäin monet Kondon ajatukset tai hänen tapansa suhtautua esineisiin (mm. tervehtiä tai kiittää niitä) ei ehkä istu suomalaiseen kulttuuriin. Kuitenkin perusidea toimii ja sen kirjasta kannattaakin poimia. Sille en voinut mitään, että kirjassa esiintyvät samojen asioiden toistot häiritsivät. Moni asia tuli useammin kuin kerran kerrottua ja huomasin muutaman kerran miettineeni, että minkähän pituinen kirja olisi, jos tietty asia mainittaisiin vain kerran. Kertaus on kuitekin opintojen äiti, joten voihan olla, että Kondo luottaa myös siihen oman siivoustekniikkansa lisäksi. Vai olisiko kirjan teksti pitänyt "konmarittaa" ennen julkaisemista? ;)
Kondo itse on käyttänyt lähes koko elämänsä järjestämistä ja siivoamista pohtien. Häneltä löytyy siis hurja kokemus, mutta se toisaalta välillä laittaa jopa säälimään ihmistä, jolta tuntuu muu elämä menneen ohitse. Toisaalta taas, ilman tätä lukukokemusta emme olisi oppineet tärkeitä havaintoja kodin järjestyksestä, joten ehkä jonkun on pitänytkin uhrata aikansa tähän tarkkaan tutkimustyöhön :) Ja tekeehän Kondo työtään suurella intohimolla, joten luultavimmin hän saa tekemisestään paljon myös mielihyvää sen lisäksi, että jakaa tietoaan meille muille.
PPS. Loppuun vielä paljastus, että Konmari-kärpäsen pureman aiheutti rakas mieheni, joka itse ensin liittyi fb-ryhmään ja vinkkasi siitä minulle! Elämä yllättää! :)
KonMarissa on kyse uudesta ajattelutavasta ja kodin järjestämisestä kerta heitolla sen sijaan, että järjestelee vähän kerrallaan ja useita kertoja. Liekö syy siinä, että teoria toimii, koska se pikkuhiljaa väkertäminen on hitautensa vuoksi turhauttavaa ja tylsää. Ainakin minä olen sen verran malttamaton, että tällainen nopea ja tehokas konsti toimii minulla vieläkin paremmin kuin vaikka aiemmin kokeilemani Minimalismipeli, vaikka hyvä konsti sekin oli turhan karsimiseen. KonMarissa on vain kaksi toimintoa: karsiminen ja säilytyspaikan valinta, ja tässä järjestyksessä. Mittapuu, jolla tavarat käydään läpi, on sekin yksinkertainen, nimittäin tunne. Vain se on tarkoitus säilyttää, mikä tuottaa iloa. Näin kodista saadaan juuri itseä miellyttävä ja vieläpä helpommin siivottava.
KonMari-menetelmässä ei karsita turhaa kodista huone tai kaappi kerrallaan. Se on se tyypillinen tapa ollut minullakin. Tavarat ja vaatteet on tarkoitus käydä läpi laji kerrallaan ja miettiä jäljelle jääneille sopiva säilytyspaikka. Tavaroiden läpikäyminen aloitetaan myös tietyssä järjestyksessä. Niinkuin moni muukin asia, on tämäkin hyvä aloittaa helpommasta päästä, esimerkiksi vaatteista. Viimeiseksi on hyvä jättää vaikeimmat, esimerkiksi valokuvat tai muistoesineet. Matkan varrella karsimistaidot paranevat ja rakkaimmat tai muuten vaikeimmat tavaratkin tulee käytyä läpi.
 |
| Kun viikkaa vaatteet KonMarin tyyliin pystyyn, vapautuu tilaa yllättävän paljon. Omasta vaatekaapistakin vapautui tilaa kengille. |
KonMari-kirjan luettuani ymmärsin myös opiskeluaikana aloittamani siivoamisen juuri silloin kun piti vaikkapa lukea tenttiin. Olin saattanut jo ottaa esille tenttialueen, mutta löysinkin itseni järjestämästä paikkoja tai siivoilemassa muuten. Yksinkertaisesti epäjärjestys häiritsee meidän keskittymistä ja jo ennen KonMariin tutustumista olin huomannut, että stressi purkautuu minulla hyvin usein siivoamisena ja järjestämisenä. Kun elämässä on jotain epäjärjestystä, sitä helposti tarttuu kiinni asiaan, jonka voi järjestää ja kodissa usein sitä puuhasteltavaa on. Ilman KonMaria valmistuin kuitenkin ammattiin, eikä arvosanatkaan olleet huonot, mutta kuinkahan huikea menestys olisi tullut jos kotikin olisi ollut tiptop-kunnossa! :)
Marie Kondo mainitsee kirjassaan myös sen, että harva meistä oikeastaan tietää - saati muistaa - mitä kaikkea kotoamme oikeasti löytyy. Tästä hyvä esimerkki itsellä oli se, kuinka paljon kahden hengen taloudessa on kyniä! Silti olen silloin tällöin ostanut kyniä, koska olen ajatellut ettei niitä meillä ole, joten kynävarastosta, josta löytyi kyniä vaikka loppuelämäksemme, ei juurikaan ollut hyötyä. Aiemmassa KonMari-pohdinnassani kerroinkin mummini kahviastioista. Ne olivat kaapin perällä laatikossa ja silti ajattelin mummini olevan paremmin muistoissani ne säilyttäessäni. Kuinkahan paljon kodeista löytyykään esineitä, joiden toivotaan ylläpitävän muistoja? Marie Kondo toteaa hyvin, että kallisarvoiset muistomme eivät katoa, vaikka luovummekin niihin liittyvistä esineistä. Ja tarkoitushan on elää tässä hetkessä, ei menneessä! Menneisyydestä tulee vain tavarapaljouden myötä painolasti, joka jarruttaa ja estää elämästä tässä ja nyt.
Jos aiot lukaista tämän kirjan KonMarista, on hyvä muistaa kulttuuri josta ajatukset tulevat. Nimittäin monet Kondon ajatukset tai hänen tapansa suhtautua esineisiin (mm. tervehtiä tai kiittää niitä) ei ehkä istu suomalaiseen kulttuuriin. Kuitenkin perusidea toimii ja sen kirjasta kannattaakin poimia. Sille en voinut mitään, että kirjassa esiintyvät samojen asioiden toistot häiritsivät. Moni asia tuli useammin kuin kerran kerrottua ja huomasin muutaman kerran miettineeni, että minkähän pituinen kirja olisi, jos tietty asia mainittaisiin vain kerran. Kertaus on kuitekin opintojen äiti, joten voihan olla, että Kondo luottaa myös siihen oman siivoustekniikkansa lisäksi. Vai olisiko kirjan teksti pitänyt "konmarittaa" ennen julkaisemista? ;)
Kondo itse on käyttänyt lähes koko elämänsä järjestämistä ja siivoamista pohtien. Häneltä löytyy siis hurja kokemus, mutta se toisaalta välillä laittaa jopa säälimään ihmistä, jolta tuntuu muu elämä menneen ohitse. Toisaalta taas, ilman tätä lukukokemusta emme olisi oppineet tärkeitä havaintoja kodin järjestyksestä, joten ehkä jonkun on pitänytkin uhrata aikansa tähän tarkkaan tutkimustyöhön :) Ja tekeehän Kondo työtään suurella intohimolla, joten luultavimmin hän saa tekemisestään paljon myös mielihyvää sen lisäksi, että jakaa tietoaan meille muille.
Olisipa kiva kuulla, onko joku muukin hurahtanut KonMariin ja kokeillut sitä. Tai onko kokemusta jostain muusta tavasta. Kertokaahan siis kokemuksia ja mukavaa äitienpäiväviikonloppua!
PS. Ensimmäisen KonMari-postauksen pääset lukemaan täältä.
PPS. Loppuun vielä paljastus, että Konmari-kärpäsen pureman aiheutti rakas mieheni, joka itse ensin liittyi fb-ryhmään ja vinkkasi siitä minulle! Elämä yllättää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!