Harmittaako joskus kun et ostanutkaan jotain, mitä sitten kuitenkin teki hurjasti mieli? Täytyy myöntää, etten itse pode tuota harmitusta kovin usein, mutta nyt jokin kaivelee ja on kaivellut jo useamman viikon.
Vein kirpparille kesän aikana pientä kuormaa varastosta (ei pelkoa, tämä juttu ei koske kirppistelyä!). Näin myynnissä tuolin, jonkalaisia olin jo mielessäni nähnyt joskus ruokapöytämme ympärillä. No, siinä sellainen oli nenän edessä, kuluneena, mutta kauniina. Kiire oli ja kun en heti keksinyt nykyisessä sisustuksessa mitään järkevää paikkaa sille, niin tuoli jäi ostamatta. Illalla kuitenkin päätin että haen sen seuraavana päivänä ja keksin sille jonkun paikan. Hintaakaan ei ollut kuin 6,50 €!
Voitte varmasti arvata kuinka kävi... tuolia ei enää ollut! Joku toinen oli nähnyt ihan yhtä hyvän tilaisuuden kuin minä, mutta toiminut sen sijaan että olisi jäänyt pähkäilemään. Ja nyt harmittaa! Mutta vahingosta viisastuneena aion seuraavalla kerralla toimia ja miettiä vasta jälkeen päin, sen verran tämä tuoli kummittelee nyt mielessä! :)
Ja mikäkö tuoli oli kyseessä? Alla kuvia, joita lainasin netistä.
Kyseessä on wieniläistuoli, jonka kaltaisia löytyi myös lapsuudenkotini keittiöstä. Tuoli on Michael Thonetin 1850-luvulla suunnittelema "kahvilatuoli" (myös ton- tai Thonet-tuoli), joita näkeekin paljon eri puolilla. Tai ainakin itse kiinnitän siihen huomiota lehdissä, ohjelmissa, missä vain :) Formen sivulla tuolia kutsutaan tuolien tuoliksi. Tuolia valmistetaan edelleen, joten kyse on ajattoman kauniista huonekalusta.
Ehkäpä joku päivä tällainen tuoli löytyy myös meiltä :)
