Eli nyt sisustaja stailaakin ulkosalla :) Keskellä pihaamme on sadevesikaivon lisäksi tarkistuskaivo, jonka kansi on ikävästi näkyvillä. Tarkalleen ottaen kaivoja on pihassamme viisi, joista onneksi kaksi on täysin peitettynä nurmikon alle. Mutta kolme kaivon kantta näkyvillä on silti liikaa meidän ei-niin-suuressa pihassa. Yksi on onneksi niin pikkuinen, ettei sitä nurmikosta edes juurikaan erota, mutta kahden muun näkyminen oli ongelma. Tässä näiden ongelmien ratkaisuja.
Viime kesänä tarkistuskaivon kantta yritettiin piilottaa nurmen alle, mutta multakerros oli liian ohut ja nurmikko paloi heti ensimmäisten aurinkoisten päivien aikana. Keksin piilottaa kaivon kannen lyhdyn alle, mutta ettei yksinäinen lyhty näyttäisi liian orvolta, suunnittelin sen ympärille vielä istutuksia. Siitäpä se ajatus sitten lähti! Alusta asti oli tarkoitus, että pihaamme tulisi tuijia, tai ainakin yksi semmoinen, ja omppupuu. Havut ovat upeita, joten ne olivat helppo valinta tähän istutusalueeseen, johon siskoltani sain valkoisia koristekiviä. Lisäksi ajattelin, että kaverina voisi olla jotain kukkivaa. Ja tällainen lopputulos siitä syntyi:
Myyjän varoituksista huolimatta uskaltauduimme ostamaan aurinkoiseen ja jopa paahteiseen pihaamme timanttituijan. Tuija alkoikin hieman rusehtaa kovien helteiden aikana, mutta ennen kuin pysyvää haittaa ehti tulla, saimme ohjeeksi vain kastella sitä paljon. Tähän onneksi saimme apuun myös sateet, juuri kuin tilauksesta! Reippaalla kastelulla ja sateilla on tuija muuttunut jo parempaan.
Tuijalle valitsimme havukaveriksi kääpiöpalsamipihdan. Se matalampana sopii korkean tuijan kaveriksi hyvin ja niiden välissä kasvaa valkokukkainen kasvi, jonka nimeä tämä hortonomi ei enää muista.. Kaunis se on ja ihastuin sen kellokukkiin! Lyhty on löytö Kristiinankaupungista,
Talakselta ja isot kynttilät Ikeasta.
Meinasin istutusalueen jättää aluksi näihin kolmeen kasviin ja lyhtyyn, mutta ei se valmiilta vielä näyttänytkään. Ympärille tarvittiin jotain matalampaa perennaa ja tähän apua sain
Haikalan puutarhasta, Lempäälästä. Sieltä mukaan lähti valkokukkaista maksaruohoa, joka tästä koostaan vielä kasvaa kolminkertaiseksi. Ensi kesänä näkyy paremmin, kuinka kasvivalinnat onnistuivat, mutta tämäkin jo piristää muuten vielä vähän karua pihaamme kivasti! Koristekate on Kekkilän perinnekatetta kelon sävyssä.
Sadevesikaivo on toinen näkyvä kaivonkansi pihassamme. Sitä kun ei voi peittää, on sen naamiointikin kevyempi. Kesäkukat on siirretty tästä ruukusta maahan jo talvea odottamaan, mutta tämä pienempi lyhty ja perinteiset kanervat on tarkoitus tulla kaunistamaan pihaa talven yli.
Kukkaruukku oli muuten alun alkaen punasavea. Se ei väriltään sopinut pihalle, mutta koko ja muoto oli edelleen hyvät, joten tuunasin sen saneerauslaastilla. Jokin tuossa rosoisessa pinnassa jaksaa miellyttää ja mielestäni ruukku on paljon parempi nyt kuin aluksi. Mieheni oli alkuun skeptinen siitä, pysyykö laasti ulkona ruukun pinnassa, mutta pysyyhän se ja on kestänyt pari myrskyisämpääkin päivää.
Mutta ennen kuin on talvi-istutusten aika, on toivottavasti vielä kesää jäljellä, ja niitä aurinkoisiakin päiviä! Nautitaan siis niistä ennen talven pimeyttä! :)
