torstai 5. helmikuuta 2015

MAKOISAA RUNEBERGINPÄIVÄÄ!




Vaikka meneillään on ilmeisesti Herkuton helmikuu, on tänään kuitenkin hyvä syy pistää suut makeiksi! 
Toisaalta meillä ei taida mikään kuukausi olla herkuton, mutta tänään juhlistetaan kansallisrunoilijaa, 
J. L. Runebergia, hänen nimikkoleivoksellaan.




Runebergintorttu jakaa mielipiteitä, mutta minulle se on yksi vuoden ihanimmista herkuista - kunhan se on oikeanlainen! Runebergintortusta on jos jonkinmoista versiota olemassa, mutta mielestäni se oikea on tuhti, mantelirouhetta sisältävä ja hyvin kostutettu, ei muffinssimainen maustekakulta maistuva leivos. 




Sitä oikeaa ja parasta torttua olenkin vuosi vuodelta etsinyt, mutta vielä tuntuu, ettei sitä ehtaa oikeaa ole vielä löytynyt. Tulevana viikonloppuna saamme isäni kylään ja päätin pyytää häntä tuomaan paikallisesta kaupasta runebergintortut meille tullessaan. Olen kotoisin Pietarsaaresta, sieltä mistä itse Runebergin oli, joten on paikallisten ylpeys tehdä aito ja alkuperäinen herkku Runebergin kunniaksi. 

Runebergin tortustahan kerrotaan, että se olisi kirjailijan vaimon, Fredrikan, resepti. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että porvoolainen leipuri on sen keksinyt ja Fredrika on ottanut reseptin talteen. No, samapa se, hyvää tuo herkku joka tapauksessa on! 




Herkullista torstaita siis kaikille näin pietarsaarelaisittain! :)

(Kuvat on lainattu netistä)

2 kommenttia:

  1. Minä kuulin eilen toisenlaisen tarinan Runebergin tortusta. Päiväkodissa oli ilmeisesti juteltu siitä, että Fredrika-vaimo oli reseptin keksinyt. Asiaa kerrottiin minulle hieman eri vinkkelistä. Fredrika oli kuulemma keksinyt Runebergin tortun sen vuoksi, että muistaisi mikä hänen miehensä nimi on. Niin, että alapa nyt sinäkin kehittelemään nimikkoleivosta vanhuudenpäivien dementiaa varten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä ehdottomasti paras versio tuosta tarinasta! Muistikohan Fredrika-rouva varmasti myös siippansa etunimenkin? Vaikka onhan se hyvä jos vanhoilla päivillään on sukunimi muistissa. Mutta tosiaan.. voisinpa alkaa kehittelemään jotain leipomusta, josta tulisin oman puoliskoni muistamaan. Ei hassumpi idea ollenkaan! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!