MATKAPÄIVÄKIRJA | JURMALA & RIGA ZOO

Oli oikeastaan onni, että päädyimme majoittumaan Riikaan eikä Jurmalaan niinkuin aluksi suunnittelimme. Jurmalan pitkät hiekkarannat houkuttelivat, mutta päädyimme edullisemman hinnan perässä toiseen vaihtoehtoon ja päätimme vierailla junalla Jurmalassa ainakin parina päivänä. 

Vaikka aurinko paistoi Jurmala-päivänä, ei sää ollut aivan niin lämmin että olisimme uimaan päätyneet. Parin tunnin lököily ja päikkärit rannalla toteutuivat ja se sai riittää. Ranta oli toden totta pitkä, mutta kapea. Sanoisinpa että Pärnun tai vaikka Yyterin rannat ovat hienommat ja näyttävämmät kuin nämä Jurmalan, mutta rantalomailu onnistui hyvin täälläkin. 

Myös Jurmalassa oli hienoja rakennuksia ja uusia oli valmisteilla.

Yleisiä vessoja oli, osa maksullisia ja osa ei. Ja jonoa kertyi :)

Puisto tarjosi mäntymetsää, näkötornin ja erilaisia aktviteetteja perheen nuorimmille.

Sinänsä Jurmala on pikkuinen paikka. Pääasiassa nähtävää turisteille on se pitkä ranta, yhden kadun verran ruokapaikkoja ja kauppoja sekä puisto näkötorneineen. Nämä kiersimme muutaman tunnin vierailumme aikana. Muilla kaduilla voi oikeastaan ihastella toinen toistaan komeampia huviloita.

Junalla matka taittui noin puolessa tunnissa. Matkustaminen oli halpaa, vain 1,40 € suunta!
Geisha, muiden suomalaisten tuotteiden lisäksi, oli hyvin edustettuna.

Se toinen Jurmala-päivä vaihtui eläinpuistopäiväksi. Mielenkiintoista on nähdä niitä eksoottisempiakin eläimiä, mutta toisaalta eläintarhat saavat aika ristiriitaisetkin tuntemukset. Eläimet eivät ole ehkä parhaimmissa oloissa, mutta toisaalta eläintarhat saattavat olla se keino säilyttää joitain lajeja. No, lähdimme sen uteliaisuuden kanssa matkaan ja kun ensimmäistä kertaa kirahvin näkee livenä niin onhan se komeaakin!

Monta suloista otusta eläintarhasta löytyi. Mangustien puuhastelua voisi katsella vaikka kuinka pitkään.
Vuohilapsia katsellessa aloin haluta meille sellaisiakin, vaikka pari pihalle laiduntamaan ;)

Tämä Galapagoksen kilppari ei pitänyt mitään kiirusta. Mutta mikäs kiire sitä on jos elinvuosiakin kertyy hyvinkin 150,
siinä ajassa ehtii kyllä kaikenmoista vähän leppoisamminkin!

Kuinkas meni noin niinkuin omasta mielestä? Kyltti ei valehdellut, alapuolella oli muutama alligaattori ja krokotiili,
joille pieni ihmisen alku olisi varmasti maistunut...

Joku näkee näissä ehkä kaukaisen sukulaisensa, mutta minä näen hassuja kädellisiä otuksia.
Tai ehkä raitahäntäinen kaveri tunnisti minut, koska loikkasi suoraan päin minua jalat levällään.
Halaamaanko pyrki, sitä en tiedä, koska lasi meidän välillä pelasti tilanteen. 

Tämäkö oli se belfie? :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää matkapäiväkirja. Vaikka matkalla on mukavaa niin kotiin on aina ihana palata. Oma sänky, oma vessa... kyllä niitä vain arvostaa kun on hetken majaillut muualla.

Mukavaa ja toivottavasti lämmintä torstaita!