Sateisen ja syksyisen sunnuntain ohjelmanumeroksi valikoitui Suomen Kädentaidot -messut, jotka järjestettiin nyt jo 20. kerran. Omin käsin väkertäminen on lähellä sydäntäni, mutta tällä hetkellä ideoita tulee kerättyä enemmän kuin niitä valmiita luomuksia syntyy. Luulenpa kuitenkin, että messuilta tarttuneet kipinät saavat intoa myös tekemiseen. Esittelen tässä omia parhaita paloja messuilta, joilta varmasti jokaiseen kävijään tarttui joku idea käsitöihin.
Beloved:in ihanuudet ovat olleet kauan suosikkejani! Näitä tuotteita olen hypistellyt Tampereen Taito Shopissa ja valikoimasta löytyy mm. hopea-aterimista tehtyjä kylttejä ja koruja. Tästä messupisteestä mukaan lähti minun matkaan lusikasta tehty kirjanmerkki, joka saattaa päätyä pakettiin jouluna :)
Täytyy tunnustaa, että joskus kirpparilta olen ostanut muutaman vanhan lusikan ja meistinsettikin löytyy. Vielä alasimeksi sopiva alusta ja vasara puuttuu, jotta pääsisin itse kokeilemaan tällaista käsityötä, mutta ehkä jonain päivänä (ainakin toivottavasti) pääsen esittelemään tekeleitäni.
Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry oli hyvin edustettuna messuilla kokonaisen Taitokadun verran. Eri alueiden pisteissä oli monenlaisia käsitöitä ja niistä omaan mieleen olivat paperinaru- ja niinityöt sekä himmelit. Materiaalia vastaaviin löytyy nyt itseltänikin, joten katsotaan, saanko yhtä upeaa työtä aikaiseksi.
MinDecon piste puolestaan oli pullollaan pellavaa ja suloista pitsiä. Oma sisustustyylini ei ole kovin romanttista, mutta nämä tuotteet kolahtivat! Mielenkiintoinen uutuus minulle oli palasaippualta näyttävä kosteusvoide! Se vieläpä toimi ja kädet olivat ihanan pehmeät! Tiedänpä mitä kokeilen seuraavaksi kun saan edelliset kosteuttavat tuotteet käytettyä loppuun. Kotiin lähti teepuuöljystä valmistettu shampoopala, jota täytyykin heti tänään kokeilla.
Jos meidän talvet olisivat muutakin kuin rapaa ja plussakelejä, olisi nuo huopikkaat ihanat! Joskus lapsena minulla on ollutkin jalassa simppelimmät huopatossut ja jos oikein muistan, niihin joskus laitettiin heiniä lämmikkeeksi. Siihen aikaan se lumi kantoi ja sitä luntakin siis oli toisin kuin nyt.
Luulin, että lakupekkaukot ja muut vastaavat kuvat menivät aikanaan pannaan rasistisuuden vuoksi. Minulle ne ovat aina edustaneet lakuja leikkimielisinä alkuasukashahmoina, eikä mielikuvitus ole riittänyt yhdistämään niitä tummaan väestöön yleensä. Mutta olipa virkistävää nähdä nämä lakutyttöset erilaisissa tuotteissa!
Näin optikkona huomasin heti hyvin oivallettuja kierrätyskoruja. Jaana Tuomisto oli loihtinut silmälasikehyksien plekseistä ja linsseistä kauniita kaula- ja korvakoruja, joista ehdottomaksi suosikiksi nousi hiekkapuhalluksella kuvioitu linssikaulakoru! Hauska ja hyvä idea!
Hyvä idea löytyi myös Kirjosillan pisteestä, jossa oli kauniita heijastavia nauhoja niin laukkuihin, käteen kuin vaikka karvaturrin taluttimeen. Yksinkertainen idea, mutta silti kaunis ja niin tyylikäs, ettei heijastimen käyttö ainakaan jää ainakaan tyylipisteistä kiinni! Ehkäpä näitä voisi vinkata sille pienen lapsen äidille, joka heijastinliivejä haukkuessaan sai aikamoisen someilmiön aikaiseksi. Nämä heijastimet eivät nimittäin taatusti ole noloja! :)
Vasta hiljattain on omat ajatukset siirtyneet kohti joulua. Vielä en ole yhtä valosarjaa enempää virittänyt joulutunnelmaa kotiin, mutta jouluun kuuluu meillä ehdottomasti ihana Niklas-tonttupoika. Hänet esittelinkin vuosi takaperin kun joulua rakentelin kotiimme. Niklas on kotoisin Tyynelästä, läheltä synnyinseutujani. Tyynelässä valmistetaan näitä ihania tonttu-ukkosia käsityönä vanhassa miljöössä. Myös messupiste huokui vanhaa aikaa ja tunnelmallista joulua.
Jättihimmeleitä myöten messut olivat näkemisen arvoiset! Ja sen verran vaikutusta on tällä käsityön määrällä, että pitäähän sitä alkaa itsekin toteuttamaan pelkän ihastelun ja ideoiden ahmimisen sijaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!